Sami Lopakka:Marras

   
Marras (2014) on  kuvitteellinen kertomus suomalaisen metallimusiikkibändin Euroopan kiertueesta.
Samassa bussissa matkaa ruotsalainen lämmittelybändi.
Kierretty on ennenkin näillä main, mutta eka kertaa suomalaiset ovat ykkösenä.

Mutta...
Lähes joka päivä tien päällä.
Keikkapaikasta toiseen.
Tuhansia kilometrejä.

Marras on loistava kuvaus bändikiertueesta.
Hyvin kulkevan, huumorilla ja pohdiskeluilla - ei mitään kuivaa sellaista - höystetyn tarinan parissa viihtyi.
Euroopan julma historiakin tuli tutuksi.Vai oliko se historiaa?
... miksi entisessä keskitysleirimaassa piti uusnatsien varalta järjestää keikkapaikalle erikoisvartiointi...

Ihannoivat kuvat kiertävästä keikkaelämästä karsiutuvat nopeasti Lopakan rankkaa tekstiä lukiessa.
Lukijaa ei hemmotella ykkösbändin elämän glamourilla;
luksusfiilikset vaihtuvat hetkessä "liskojen öiden ja päivien" tuskaan ja ahdistukseen.

Alkoholi oli koko ajan läsnä

Suurimmaksi stressinaiheeksi nousikin pikkuhiljaa huoli siitä
ovatko kaikki illan keikalla lavakuntoisia.
Maksava yleisö odotti.


Kirja oli karun kaunis.
Rehellinen.

Marras taisi sittenkin olla totta!



Juuri tuo karu kauneus toi mieleen Niall Griffithsin "Lampaanköyrijät"-teoksen, jonka luin vuosia sitten.
Tarina ei liity bändiin, mutta tunnelmassa on samaa.
Ohessa linkki blogiini  Sateenvarjoton/Lampaanköyrijä

Sirpa Kähkönen:Graniittimies

                            "...Me läksimme siksi, että mieheni oli kuumapäinen ja ylpeä eikä tahtonut anella työtä niiltä, jotka löivät oven punikin edestä kiinni, läksimme uskon varassa, että on olemassa maa, jossa työläinen saa elää vapaana. Me läksimme siksi, että olimme lukeneet niin monta kirjaa.
Ja myös rakkauden tähden. Minä olisin seurannut miestäni vaikka maankuoren alle tai meren syvyyksiin..." 

                           Sirpa Kähkösen Graniittimies (2014) kertoo suomalaisista nuorista, Iljasta ja Klarasta, avioparista, joka Suomen itsenäistymisen ja Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa siirtyi rajan yli palvellakseen neuvostoaatetta.
Aatetta, johon  he uskoivat vilpittömästi.

                           Pariskunta ei ollut harvinaisuus sosialismi-ihannoinnissaan vaan heidän kaltaisiaan lähtijöitä oli Suomessa paljon.
Olihan uskomatonta, että oli olemassa valtio, jossa syntyperän sattuma ei määrännyt elinoloja, vaan kaikilla oli samat mahdollisuudet onnelliseen elämään.
Joten matkaan vaan pois isänmaan köyhyydestä.

 Elämä rajan takana oli niukkaa. Sosialismin toteutuminenkin käytännössä vähän niin ja näin.
"No, viehän se tietysti aikansa, että uusi aate toimii jokapäiväisessä elämässä", ajattelivat Ilja ja Klara.
Ja  jatkoivat vilpittömänä oppien sisäistämistä ja työntekoa.

Vuodet kuluivat.
Miksi edistystä ei tapahtunut?
Yhteiskunta oli muuttunut pelottavaksi.
Isä Aurinkoinen oli kaikkialla läsnä.
Enään Klara uskalsi vain hiljaa itsekseen ihmetellä, onko tämä sosialismia?

                             
                               Kun Utopian portit sulkeutuvat,
                              ihmisten keskuuteen laskeutuu hiljaisuus.
                                             
                                                           (Adienne Bouleron 1879)
                                                                               

Teemu Suominen "Soberismia - Kalliosta kukkulalle"

 Vuonna 2014 viimeiseksi lukemani Soberismia oli ylväs lopetus menneelle vuodelle!

Teksti perustuu Soberismia-blogiin, ja sen kirjoittajan Teemu Suomisen omaan elämään - pyrkimykseen elää ilman alkoholia määräämättömän ajan.
Kirja julkaistiin lokakuussa 2014.

Suominen on musiikkialan ammattilainen ja keikkamanagerinmatkat veivät miestä ympäri maailmaa.
Työympäristössä alkoholinkäyttö oli luontevaa, ja krapulakin kuului toimen kuvaan.
Pitkäaikainen juominen ja alkoholiriippuvuus aiheuttivat pahenevaa alakuloa, jota Suominen hoiti juomalla lisää.
Tilanne ei muuttunut lapsen syntymän myötä.
Parisuhteetkin kariutuivat.

Syvästi masentuneena Suominen hakeutui terapiaan ja sai terapian tueksi lääkityksen, jonka tarkoitus oli pehmentää tunnehuippuja - sekä huonoja että hyviä.
             
Sitten 5.9.2012 Suominen päätti lopettaan alkoholinkäytön, yllätykseksi itselleenkin.

"...Edellisenä iltana olin mennyt nukkumaan omaan sänkyyni ja aamulla herännyt entisen tyttöystäväni rappukäytävästä ilman muistikuvia tai ymmärrystä miten olin sinne päätynyt.
Poliisi oli kuulemma tulossa paikalle. Viikkoa tätä ennen olin herännyt Kisahallin putkasta heitettyäni ison kiven kalliolaisen ravintolan ikkkunasta sisään ja melkein tappanut ihmisen. 
Koko edeltävän kesän olin juonut kuin huomista ei olisikaan ja elokuussa 2012 elämä tuntui juuri siltä. Olin 33-vuotias, vaikeasti masentunut, eronnut, osa-aikainen yksinhuoltajaisä joka oli henkilökohtaisessa konkurssissa niin rahallisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. 
En tunnistanut enää peilistä katsovia silmiä..."           

Soberismia-teos kuvaa päiväkirjamaisesti miehen elämää ilman viinaa.
Ympyrät ovat samat kuin aiemminkin; työtä ja huvituksia.
Mutta bilettäminen selvin päin tuo uuden ulottuvuuden ja haasteen.
On kivaa, mutta aina ei jaksa....
Kotona yksin löhöäminen, ristikoita tehden ja musiikkia kuunnellen tuntuu toisinaan mukavalta vaihtoehdolta miehestä, joka aiemmin ei viihtynyt yksin.

"...Kotiin päästyäni makasin yöhön asti sohvalla viltin alla muiden todennäköisesti jatkaessa keikan jälkeen vielä baariin ja toiseen baariin ja kolmanteen baariin ja jatkoille. Samalla kun nautin omasta olostani, rauhasta, hiljaisuudesta ja itsestäni, mietin, että niilläkin on varmasti mukavampaa siellä ilman minua. Ja että se on ihan oolrait, näin tämän varmaan pitikin mennä..."
           
Kaikki oli koettava selvinpäin: lukuisat musiikkialan koti- ja ulkomaiset tapahtumat, festarit ilmaisine vip-tarjoiluineen, Uusi Vuosi, Vappu...
Kahvia kuluu, mutta moni asia tulee koettua ensi kertaa selvinpäin.
Ja samalla huomaa kuinka monta asiaa ei tule enää koskaan kokemaan kännissä (nousuhumalan ilo, karaoken laulaminen kännissä, känniseksi...)
Kärvistely viinan äärellä jatkuu hyvissä ja huonoissa fiiliksissä.
Mutta fyysinen ja henkinen kunto kasvavat kohisten.
Terapialääkityskin lopetetaan.


Kirja päättyy vuoden 2014 elokuuhun.
Teemu Suominen, Kalliosta kukkulalle, on tuolloin kiivennyt Euroopan korkeimman Elbrus-vuoren huipulle.
Hän on edelleen raittiina. Ja lopettanut tupakanpoltonkin.

Soberismia - Kalliosta kukkulalle on yksi parhaimpia lukemiani päiväkirjoja.



Linkki blogiini aiheeseen liittyen:            
 Juhani Seppänen /Selvästi juovuksissa   

           

Luettuja kirjoja vuonna 2014

Taas on vuosi vaihtunut!
Vaikkapa lukuvinkeiksi, julkaisen listan lukemistani kirjoista.
Olen pisteyttänyt kirjat tyyliin:
5 on paras ja 1 huonoin (mutta läpiluettu).
         
Listan jälkeen on linkki vuoden 2013 kirjoihin.

-------------------------------------------------------------
  Kirjat ovat ryhmien sisällä lukujärjestyksessä          
-------------------------------------------------------------
                5 pistettä

Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli
Anouar Benmalek: Rakkaus vailla toivoa
Satu Rommi: Teetä ja Temppeleitä
John Muir: Stickeen pieni urhea koira (teksti 5 pistettä  kuvitus 1 piste)
John Muir: Pitkä kävely Meksikonlahdelle
Satu Rommi: Kahvia ja guruja
John Muir: Ensimmäinen kesäni Sierra-vuorilla
Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Henry D. Thoreau: Kävelemisen taito
Hannu Raittila: Terminaali
Marja Toivio: Lastani et tapaa
Rax Rinnekangas: Käyttämättömät tunteet
Laurent Caude: Eldorado
Sami Hilvo: Viinakortti
Lirio Abbate: Mafian naiset
Auli Leskinen: Petojen aika
Robert Louis Stevenson: Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla
Eero Hämeenniemi: Missä sade leikkii -  Matkalla eteläisessä Intiassa
Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea Siperiasta itään
Jason Lewis: Tummat vedet - Lihasvoimin maailman ympäri
Päivi ja Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito
Heikki Kaaranen: Valkorosvo ja Pikitukka - Tarinoita maailman katolta ja muualta
Antti Heikkinen: Pihkatappi
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa - Polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan
Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa - Tuulen tiellä laavakenttien poikki
Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin - Hymyn voimaa ja sodan jälkiä
Juha Vakkuri: Afrikan sydämeen
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Pirjo Houni ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
Marja Toivio: Lain yläpuolella
Jens Lapidus: Vip-huone
Ruben Pons: Elämä kuin bolero
Teemu Suominen: Soberismia

-------------------------------------------------------------                                                    
                 4 pistettä

Aila Porkka-Helenius: Kätilön käsissä - Tuntevat kädet, kuunteleva sydän
Dan Kieran: Joutilas matkailija - Hitaan matkustamisen taito
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä
Zinaida Linden: Monta maata sitten
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Toimittanut Outi Lauhakangas: Kansalaistottelemattomuudesta
Isabelle Eberhardt: Islamin siimeksessä
Eero Hämeenniemi: Norsuilla etuajo-oikeus - Matkalla Etelä-Aasiassa
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
Camilla Lackberg: Jääprinsessa
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä: Wahlroos  - Epävirallinen elämänkerta
Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Aili Paju: Tietäjänainen
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Per Pettersson: En suostu
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Eveliina Talvitie; Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailla
Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - Miten ruokasi eli elämänsä
Jarkko Tontti: Sali
Ville-Juhani Sutinen: Kiinalainen ruletti
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

--------------------------------------------------------------------
             3 pistettä 

Inka Tolonen: Halla - Elämää Suomenlahdella
Timo Korpi: Lihaa säästämättä - 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa
Robert Louis Stevenson; Kävelyretkistä
Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Katja Kaukonen :Kohti
Satu Taskinen: Katedraali
Juha Itkonen: Ajo
Pajtim Stanovci: Kissani Jugoslavia

--------------------------------------------------------------------
            2,5 pistettä

Miina Supinen: Säde
Sami Hilvo: Rouva S

---------------------------------------------------------------------
           2 pistettä

Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Niina Miettinen: Israel-tyttö

---------------------------------------------------------------------
           1 piste

Pauli Kohelo: Kassan kautta

---------------------------------------------------------------------
Mainitsematta jätän keskenjätetyt kirjat....  

Luetut kirjat 2013