keskiviikko 18. joulukuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
torstai 14. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
The Road - Elokuva isän rakkaudesta
Näin isänpäivän tunnelmissa ajattelen elokuvaa, Tie - The Road, ohjaaja John Hillcoat 2009.
The Road on karu kuvaus isän ja pojan selviytymisestä maailmaa kohdanneen katastrofin jälkeisessä elämässä.
Elokuva on kenties yksi parhaimpia isän rakkauden kuvaajana.
Elinolosuhteet eivät leffassa ole kehuttavat.
Mutta tälläistä rakkaus lapseensa pitää olla.
Vuosia ennen elokuvan katsomista lukemani, elokuvan esikuvana oleva, Cormac McCarthyn romaani Tie (2006) oli yhtä mieleenpainuva kokemus.
Kirja oli - suorastaan viiltävän kaunis- ja jännittävä.
Elokuva on kirjan juonelle ja tunnelmalle uskollinen.
Mutta leffa tuo romaania vaikuttavammin esiin käsitteen isän rakkaus.
Elokuva soveltuu vain aikuisille. Sen verran hurjia juttuja siinä on.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Anna Von Hausswolff Tavastialla 2.11.2013
Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Anna von Hausswolff sykähdytti synkän jylhällä, mutta samalla herkällä musiikillaan.
Hienon hieno lauluääni, joka nousi särkymättömänä avaruudellisiin korkeuksiin, oli juuri sitä;taivaallisen kaunista.
Bändin muut jäsenet näyttivät olevan suorastaan transsissa koko keikan ajan.
Rumpali varsinkin oli musiikin huumaamana lähes shamaanin olotilassa.
Mahtavaa!
Anna von Hausswolff taitaa olla Suomessa vielä melko tuntematon, koska Tavastialla oli paikalla vähänlaisesti väkeä.
Minun mielestäni hän on tällä hetkellä yksi parhaimmista laulajista.
Bändille myös suur kiitos syvällisestä eläytymisestä taiteeseensa.
Anna Von Hausswolffin uusin levy "Ceremony" (2012) on suorastaan pyhää kuunneltavaa.
Olen täysin samaa mieltä Soundin arvostelun kanssa:
http://www.soundi.fi/levyarviot/anna-von-hausswolff-ceremony
Mountains Crave-biisi on yksi levyn parhaimmistoa.
Kappale kuultiin Tavastialla livenä yhtä puhtaana kuin levyllä.
Anna von Hausswolffin kotisivut
http://www.annavonhausswolff.com/
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
lauantai 5. lokakuuta 2013
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
KOTITEOLLISUUS Tavastialla 7.9.2013
Mahtava keikka. Kotiteollisuus voi loistavasti!
Tykkään kovasti Jouni Hynysen äänestä, en ainoastaan lauluäänestä.
Hynynen artikoloi harvinaisen selvästi,
joten on ilo kuunnella mahtipontisten laulujen kantaaottavaa sanomaa.
Hynysen tekstit mielyttävät muutenkin ja hänen kirjansa olen lukenut kaikki muut paitsi uusinta.
Alla linkki blogiini niin ihanaan KESÄMIEHEEN:
SATEENVARJOTON: Jouni Hynynen:Kesämies
KOTITEOLLISUUDELTA ilmestyi tänä vuonna MAAILMANLOPPU-levy.
Tässä mun lempikappale MUSTA KUU, jota kylläkään ei kuultu Tavastialla.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Panu Rajala:LAVATÄHTI JA kirjamies
Luin tänä vuonna ilmestyneen Panu Rajalan "LAVATÄHTI ja kirjamies"-teoksen ja olin heti alussa innoissani.
Tuskin maltoin laskea kirjaa välillä käsistäni.
Kirja kertoo kahden julkisuuden henkilön, sinivalkoisen suomalaisuuden edustajan, kirjailijan itsensä ja laulajatar Katri Helenan seurustelusuhteesta - avioliitosta - erosta.
Rajala kirjoittaa realistisesti ja nätisti.
Luvutkin on otsikoitu kansallisromanttisesti Katri Helenan kappaleiden mukaan ja niistä voi aavistella pariskunnan yhteiselon suuntaa.
Rajalalla on taito kirjoittaa kokemansa - oli sitten kysymys ihmisistä, asioista tai tunnelmista - selkeästi ja mielenkiintoisesti, tosi hyvällä kirjakielellä. No, onhan hän filosofian tohtori, ja kirjallisuuden alalla muutenkin kunnostautunut.
Tällä tyylillä kirjoitettuja muistelmia voi meistä jokainen toivoa itsestään kirjoitettavan.
Ainakin melkein...
Ja lisäksi kirja on kiva, humoristinen.
Rajalalla on ainakin puolueeton ja mielestäni erittäin hyvä huumorintaju.
Muutenkin hän kirjoittaa objektiivisesti, myös itsestään.
"LAVATÄHTI ja kirjamies" on paitsi muistelma, myös luonne- ja ihmissuhdeanalyysiteos, jolla on paljon annettavaa lukijoilleen.
Muutakin kuin uteliaisuuden tyydyttäminen.
Ja kirjassahan on Happy End!
Tuskin maltoin laskea kirjaa välillä käsistäni.
Kirja kertoo kahden julkisuuden henkilön, sinivalkoisen suomalaisuuden edustajan, kirjailijan itsensä ja laulajatar Katri Helenan seurustelusuhteesta - avioliitosta - erosta.
Rajala kirjoittaa realistisesti ja nätisti.
Luvutkin on otsikoitu kansallisromanttisesti Katri Helenan kappaleiden mukaan ja niistä voi aavistella pariskunnan yhteiselon suuntaa.
Rajalalla on taito kirjoittaa kokemansa - oli sitten kysymys ihmisistä, asioista tai tunnelmista - selkeästi ja mielenkiintoisesti, tosi hyvällä kirjakielellä. No, onhan hän filosofian tohtori, ja kirjallisuuden alalla muutenkin kunnostautunut.
Tällä tyylillä kirjoitettuja muistelmia voi meistä jokainen toivoa itsestään kirjoitettavan.
Ainakin melkein...
Ja lisäksi kirja on kiva, humoristinen.
Rajalalla on ainakin puolueeton ja mielestäni erittäin hyvä huumorintaju.
Muutenkin hän kirjoittaa objektiivisesti, myös itsestään.
"LAVATÄHTI ja kirjamies" on paitsi muistelma, myös luonne- ja ihmissuhdeanalyysiteos, jolla on paljon annettavaa lukijoilleen.
Muutakin kuin uteliaisuuden tyydyttäminen.
Ja kirjassahan on Happy End!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
RÄJÄYTTÄJÄT vinyylilevyn julkaisukeikalla TAVASTIALLA 31.8.2013
Kesällä alppipuistossa ( Elmun kansanjuhla 2013 ) Räjäyttäjät heittivät mielettömän keikan ja yhdyin mielipiteeseen: Bändi on epäilemättä Suomen kovimpia livebändejä.
Tästä innostuneena menin eilen Tavastialle katsomaan bändin keikkaa.
Samallahan julkaistaisiin vinyyli Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!
Yllättäen perjantain hesarikin oli kehunut levyn; Sai viidestä tähdestä peräti neljä.
Ajattelin, että luultavasti ostan levyn keikasta nautiskellessa.
Mutta mitä vielä!
Keikka oli sairaan huono.
Ikään kuin känniset jätkät olisivat sekoilleet treenikämpällä.
Sanoistakaan ei saanut mitään selvää.
Ainoastaan välispiikkien kiroilu - vitut ja saatanat - kuuluivat selvästi.
Alppipuistossa kappaleista hehkunut raikas rajuus oli vaihtunut örvellykseen.
Solistin riisuuntuminen ja kanniskelu yleisön joukossa täydensivät vielä tätä sekasotkua.
Pari tuttua oli mukani kuuntelemassa hehkuttamaani Räjäyttäjiä.
Keikan alkupuolella he jo kyselivät ihmeissään: Onks tää susta tosiaan hyvä????
Varmaan moni muukin ajatteli, että jos tämä on Suomen paras livebändi, niin millainenkohan se huonoin on?
Levy jäi ostamatta.
Tästä innostuneena menin eilen Tavastialle katsomaan bändin keikkaa.
Samallahan julkaistaisiin vinyyli Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!
Yllättäen perjantain hesarikin oli kehunut levyn; Sai viidestä tähdestä peräti neljä.
Ajattelin, että luultavasti ostan levyn keikasta nautiskellessa.
Mutta mitä vielä!
Keikka oli sairaan huono.
Ikään kuin känniset jätkät olisivat sekoilleet treenikämpällä.
Sanoistakaan ei saanut mitään selvää.
Ainoastaan välispiikkien kiroilu - vitut ja saatanat - kuuluivat selvästi.
Alppipuistossa kappaleista hehkunut raikas rajuus oli vaihtunut örvellykseen.
Solistin riisuuntuminen ja kanniskelu yleisön joukossa täydensivät vielä tätä sekasotkua.
Pari tuttua oli mukani kuuntelemassa hehkuttamaani Räjäyttäjiä.
Keikan alkupuolella he jo kyselivät ihmeissään: Onks tää susta tosiaan hyvä????
Varmaan moni muukin ajatteli, että jos tämä on Suomen paras livebändi, niin millainenkohan se huonoin on?
Levy jäi ostamatta.
maanantai 26. elokuuta 2013
KONTUFESTARI 2013
KONTULAN KELKKAPUISTO 24.8.2013
NOTKEA ROTTA - aina yhtä raikas!
SVJATA VATRA (Viro)
LA COMPAGNIE DE FAKTO (Ranska)
LUCA GARGANO RYTHM MUSIC ORCHESTRA
STADIN JUHLAORKESTERI solisteinaan TIMO TURPEINEN ja NIINA SALLINEN
oli värisyttävän hyvä!
Solisteilla mielelettömät äänet.
Paras Stadin Juhlaorkesteri mitä ikänä oon kuullut.
Sopii esiintymään vaikka mihin!
DUMARI & SPUGET
JUONTAJA NJASSA HAASTATTELEE
KULTTUURI- JA URHEILUMINISTERI PAAVO ARHINMÄKEÄ
PELLE MILJOONA UNITED
Tunnisteet:
ihminen,
KontuFestari,
musiikki,
musiikkifestivaali,
pukeutuminen,
ruoka,
taide
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)