perjantai 30. syyskuuta 2011

500 kg lihaa:Vanha maa

torstai 29. syyskuuta 2011

Lamppu ja muita kuvia

Vedessä

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kruununhaan rantaa


Aleksis Kiven kadun uudisrakennuksia

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Hylätty

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kukkasen Valta-kasvatuksellista musaa

Mannerheimintien taxiasema


tiistai 13. syyskuuta 2011

maanantai 12. syyskuuta 2011

Arabianranta

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tänään

perjantai 9. syyskuuta 2011

Mario Vargas Llosa:tuhma tyttö


Perulaisen Mario Vargas Llosan "tuhma tyttö"  (2006, suomeksi 2010)  on yli 400-sivuinen kauniskielinen, intohimo- ja rakkausromaani.


Nuori perulainen Ricardo ihastuu vietteleväeleiseen Lilyyn, joka kuitenkin katoaa hyvästelemättä.
Ricardo aikuistuu, opiskelee kääntäjäksi, tulkiksi ja päätyy Pariisiin. 
Yllättäen hän kohtaa nuoruuden ihastuksensa. 
Ricardo rakastuu pyyteettömästi.
Mutta Ricardo onkin Lilylle vain välilaskupaikka. 

Tuhma tyttö-teoksen kertojaminä on Ricardo. 
Hän uskoo kohtalonomaisesti rakkauteensa, Lilyyn ja on aina valmis yrittämään uudelleen. Ehkä nyt? 
Vai onko edessä uusi nöyryytys?

"Tuhma tyttö" on ylellinen ja aistikas, etelä-amerikkalaisen kirjallisuuden huippuromaaneja. 


Jostain syystä kirjaa lukiessani tuli  mieleen James Michenerin "Kohtauspaikka Torremolinos" 
vaikka teokset ovat täysin erilaisia. 
Ehkä syynä lienee molempien kertojaminän luotettavuus ja tasapaino verrattuna ympärillä elävien ihmisten  elämän ennalta-arvaamattomuuteen. 


Lopuksi "tuhman tytön" kaupunkikuvaus Ricardon Helsingin työmatkalta:

"...Tämä oli toinen käyntini Helsingissä.
Ensimmäisen kerran olin ollut siellä keväällä, jolloin saattoi kävellä kaduilla tai mennä maalle katsomaan järvien täplittämiä koivikkometsiä ja kauniita puutalokyliä. 
Siinä maassa kaikki oli kaunista,:arkkitehtuuri, luonto, ihmiset ja ennen kaikkea vanhukset.
Mutta koska nyt oli lunta ja kaksikymmentä astetta pakkasta, minä jäin vapaa-aikoinani mieluummin hotelliin lueskelemaan tai suorittamaan salaperäisiä saunarituaaleja, jotka antoivat minulle tainnuttavan levon..." 


   





   

torstai 8. syyskuuta 2011

Syksyn värit









sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Paolo Giordano:Alkulukujen yksinäisyys



"..Alice osasi punnita ruokalajit katseellaan ja valita niistä illallisensa kolmesataa kaloria,
Ylimenenevästä osasta hän hankkiutui eroon, tavalla tai toisella..."


"...Hän pienensi liekkiä, kunnes sen sihinä heikkeni ja se melkein sammui.
Hän laski kätensä levyn yläpuolelle.
Lämpö tuntui lievänä paineena hänen runnellussa kämmenessään.
Mattia laski sen hitaasti alas asti ja sulki sormensa liekkien ympärille..."


Alkulukujen yksinäisyys (2008, suomeksi 2010) kertoo Alicesta  ja Mattiasta... alkulukukaksosista, joiden  molempien elämää varjostaa lapsuuden trauma.

"...Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. 
Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä.
Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä.
Joskus hän ajatteli, että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangiksi kuin helmet kaulanauhaan.
Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään ollet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen..."


"...Alkulukujen joukossa on joitakin vielä erikoisempia lukuja. 
Matemaatikot kutsuvat niitä alkulukukaksosiksi.: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan..."


"...Mattia ajatteli, että hän ja Alice olivat sellaisia alkulukukaksosia, yksinäisiä ja hukassa, lähekkäin, mutta eivät riittävän lähekkäin voidakseen todella koskettaa toisiaan..."


Alkulukujen yksinäisyyden kirjoittaja Paolo Giordano (s. 1982) on italiainen  fyysikko.  Matemaattisesta lahjakkuudesta, kenties, johtuu  kyky luoda näin  järjestelmällisen säntillisesti ja ehyesti etenevä tarina, mutta kun päähenkilöiden välillä on lisäksi  lähes hipaisusta rikkoutuva herkkyys ja samaan aikaan valtava, purkautumaisillaan oleva jännite, on hämmästeltävä Paolo Giordanon päänsisäistä, ihastuttavaa maailmaa.
Kirjaa ei lukiessaan uskoisi fyysikon kirjoittamaksi.
...Niin... ne omat ennakkoluulot.
Sielukas ja  syvä... erilainen esikoiskirja.

"..Heidän välilleen oli syntynyt epätäydellinen ja epätasapainoinen ystävyys, joka koostui pitkistä poissaoloista ja runsaasta hiljaisuudesta, tyhjästä puhtaasta tilasta, johon kummatkin saattoivat palata hengittämään ..."