lauantai 13. marraskuuta 2010

Madeleine Hessèrus:Paljain jaloin

Ruotsalaisen Madeleine Hessèruksen "Paljain jaloin" (julkaistu 2004) on kertomus kaupunkilaisnaisesta ja hänen muuttumisestaan tietoyhteiskunta- ja trendi-ihmisestä luonnon keskellä eläväksi.
...Kello oli pari minuuttia yli viiden.
Aioin ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

1.Jättäisin Tomin välittömästi.

2. Jättäisin työni.

3. Lähtisin kaupungista määräämättömäksi ajaksi, johonkin tuntemattomaan paikkaa.

Elämäni oli saanut viime vuorokauden aikana ratkaisevan käänteen ja se sai minut käyttämään dramaattisia ilmauksia.
Minusta oli mukavaa ajatella sellaisin sanakääntein kuin "välittömästi", "tuntemattomaan paikkaan" ja "määräämättömäksi ajaksi"...


Alkaa vaellus kohti metsäisiä, asumattomia seutuja.

...Aurinko oli alkanut laskea.
Kaikki hehkui.
Kuusenkäpy putosi maahan.
Lintu lauloi jossain pääni yläpuolella.
En nähnyt sitä, se istui ehkä tuossa puussa tai jossain toisessa, se painaisi pään untuviinsa ja nukkuisi koko yön...
Silloin minä ymmärsin.
Viimeinkin minä ymmärsin.
Minäkin voisin nukkua siellä.
Voisin leiriytyä, ryömiä makuupussin untuviin ja nukkua....


Välillä nainen palaa ihmisten ilmoille elintarvikkeita hankkiakseen ja nostaakseen (työstä ansaittua) rahaa pankista.
Hän huomaa vähitellen kuinka tarpeet muuttuvat.
Yhä niukemmalla tulee toimeen.
Ihmisen kohtaaminen pelottaa.

....Elinolosuhteeni olivat kokonaan muuttuneet, ei ollut lainkaan ihmeellistä että välineet, joita olin aiemmin pitänyt tarpeellisina , olivatkin nyt aivan turhia....


...En tiedä miten muut eläimet suhtautuivat minuun mutta ounastelen että monet asennoituivat suunnilleen niin kuin majavat, yhtenä hetkenä olin paikalla ja seuraavana poissa, eikä siitä sen enempää.
Oi niitä ilmaantumisia ja häipymisiä!

Jokin sanoo minulle, että juuri nuo jatkuvat, äkilliset liikkeet luonnehtivat metsän elämää paremmin kuin mikään muu.

Jokin oli tai ei ollut, opin vähitellen että olemassaololla oli hyvin vähän tekemistä toiveiden tai unelmien kanssa...

Joskus saatoin istua hiljaa järven rannalla tai kukkulalla pitkät tovit, ehkä tunteja yhteen menoon eikä mieleeni ilmaantunut sen enempää vaatimuksia kuin mielihalujakaan...


Ihastuttava kirja ihmisestä, ajatusmaailman muuttumisesta ja luonnossa elämisestä, mutta myös olemassaolon julmuudesta.
Vaikuttavaa oli myös kaunokirjallisuudessa harvinainen kuvaus muurahaisten taistelusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti