lauantai 27. marraskuuta 2010

POWER!




Vox Artis



VOX ARTIS Kampaamo Porthaninkatu 3

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Heikki Kaaranen: Syöksykierre

Heikki Kaarasen 2009 julkaistu Kupla kimaltaa sai tänä vuonna odotetun jatko-osan, Syöksykierre.
Syöksykierre on täysin itsenäinen teos, joka näin ollen ei vaadi ykkösosan tuntemista. Mutta tottaha
n toki sekin kannattaa lukea.
IT-ammattilaisen Marko Saarnivaaran tarina jatkuu työttömyyden, pätkätöiden ja perheen parissa.

"...Kahdeksannen puhelun jälkeen olen heittämässä kännykkää seinään, mutta saan hillittyä itseni.

Teen yhteenvedon tilanteestani.

Ikävuosia on reilut neljäkymmentä.

Fyysinen kunto suurin piirtein ok.

Koulutus: vuosikymmenen takainen tutkinto, jolla ei ole nykyään minkäänlaista merkitystä.
Kaikki tärkeät asiat olen oppinut parinkymmenen vuoden aikana työelämässä käytännön kautta.

Muutaman vuoden pituinen työkokemus yrittäjänä tuntuu olevan ongelma työmarkkinoilla.
Yrittäjämäistä työotetta edellytetään paikassa kuin paikassa, mutta yrittäjyys ei saa näkyä CV:ssä.

Vähän aikaa mietittyäni tulen siihen tulokseen, että piiloteltu ikärasismi on yksi työllistymiseni este.

Yli neljäkymppistä ei enää työnantaja pysty vedättämään samalla tavoin kuin parikymppistä koulunpenkiltä palkattua nulkkia..."


Hannes Kolehmainen & Rytmimunat-bändin yhteiselo hiipuu, mutta Marko saa musiikkialan töitä karaokeisäntänä muutamana iltana viikossa.


"...Ei kestänyt kauan huomata, että karaokelaulajat ovat oma rotunsa.
Jotkut ovat paikkauskollisia.

Sama kapakka ja samat laulut toistuvat viikosta toiseen.

Toiset taas tuntuvat seuraavan karaokeisäntää.

Olen jo tottunut siihen, että Unto muistuttaa minua kolmesti viikossa, kuinka Satumaa menee D-mollista.

Natalian Kultaiset korvarenkaat ovat myös tulleet tutuksi.

Yö-orkesterin Joutsenlaulua vihaan yli kaiken.

Joka ilta jonkun pitää sitä yrittää ja aina se kuulostaa yhtä karmealta..."


"...Lauluääni on kummasti parantunut.
Sen siitä saa, kun kolmena iltana viikossa laulaa joko ääneen tai mielessään kuunnellessaan antaumuksellisia esityksiä.
Karaokeisännän homma ei loppujen lopuksi ole ollenkaan hullumpi..."


Sohvalla lojumiseenkin kissojen, Satasen ja Vatasen kanssa, on aikaa.
"Olen kerrosvoileivän keskimmäinen osa:alimmainen on sohva, sitten olen minä ja päälläni makaa umpiunessa Satanen. Vatanen on vetäytynyt jonnekin syrjemmälle..."

Kunnes tietoliikenneala kutsuu ja vapaata ei enää ole.
Syöksykierre kuvaa dokumentin tavoin nykyajan työkulttuuria, jossa armoton kilpailu, voiton maksimointi ja ihmissuhdepeli ovat arkipäivää.
Ja yt-neuvottelut pelkkä lain vaatima farssi.

Kaarasen uutuus on voimakkaasti kantaaottavaa, jota lukiessa välillä unohti tekstin olevan fiktiivistä. Fiktiivistä, mutta totta!

"...Vihaan maanantaita.
Viikonloppu menee iloisissa merkeissä nestedieetillä.
Jallukola on epäterveellistä ja sen vuoksi olen päätynyt juomaan kossuvissyä.
Vissystä saa samalla elimistön kaipaamat hivenaineet.


Vihaan tiistaita.
Tiistain kestää, kun ottaa maanantai-illan ratoksi muutaman oluen ja käy vaikkapa saunassa.


Vihaan keskiviikkoa.
Silloin pitäisi olla iloinen ja tarmokas ja saada aikaan vaikka mitä.
Maailma, ainakin työmaailma, on haasteita pullollaan.
Niitä ratkotaan pitkissä palavereissa yleensä keskiviikkoisin.
Keskiviikko menettelee, jos tiistaina on ottanut muutaman paukun ihan unilääkkeeksi.


Vihaan torstaita.
Torstai on toivottomuutta täynnä.
Kohta on viikonloppu eikä taaskaan mitään ole saatu valmiiksi.
Torstaina pöytään kannetaan ihmeteltäväksi vuosisadan suurimmat ongelmat.
Perjantai on perseestä, mutta puolikas mäyräkoira auttaa.


Vihaan perjantaita.
Miksi ihmisen on pakko raahata luunsa kuuntelemaan, että raportti on saatava valmiiksi perjantaina ennen neljää?
Onko sellaista pomoa olemassa, joka sitä viikonloppuna tutkisi.
Perjantaina voi ottaa pienen kännin ihan siitä ilosta, ettei lauantaina tarvitse lähteä mihinkään.
Voi kerrankin olla ihan keskenään omien ajatuksiensa kanssa.
viime aikoina olen alkanut tuumia, ovatko ne sittenkään kovin hyvää seuraa..."

Alla linkit Heikki Kaarasen muihin teoksiin blogissani:

Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"
Heikki Kaaranen: Daavidin aamunkoitto
Heikki Kaaranen: Operaatio punainen
Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä

lauantai 13. marraskuuta 2010

Madeleine Hessèrus:Paljain jaloin

Ruotsalaisen Madeleine Hessèruksen "Paljain jaloin" (julkaistu 2004) on kertomus kaupunkilaisnaisesta ja hänen muuttumisestaan tietoyhteiskunta- ja trendi-ihmisestä luonnon keskellä eläväksi.
...Kello oli pari minuuttia yli viiden.
Aioin ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

1.Jättäisin Tomin välittömästi.

2. Jättäisin työni.

3. Lähtisin kaupungista määräämättömäksi ajaksi, johonkin tuntemattomaan paikkaa.

Elämäni oli saanut viime vuorokauden aikana ratkaisevan käänteen ja se sai minut käyttämään dramaattisia ilmauksia.
Minusta oli mukavaa ajatella sellaisin sanakääntein kuin "välittömästi", "tuntemattomaan paikkaan" ja "määräämättömäksi ajaksi"...


Alkaa vaellus kohti metsäisiä, asumattomia seutuja.

...Aurinko oli alkanut laskea.
Kaikki hehkui.
Kuusenkäpy putosi maahan.
Lintu lauloi jossain pääni yläpuolella.
En nähnyt sitä, se istui ehkä tuossa puussa tai jossain toisessa, se painaisi pään untuviinsa ja nukkuisi koko yön...
Silloin minä ymmärsin.
Viimeinkin minä ymmärsin.
Minäkin voisin nukkua siellä.
Voisin leiriytyä, ryömiä makuupussin untuviin ja nukkua....


Välillä nainen palaa ihmisten ilmoille elintarvikkeita hankkiakseen ja nostaakseen (työstä ansaittua) rahaa pankista.
Hän huomaa vähitellen kuinka tarpeet muuttuvat.
Yhä niukemmalla tulee toimeen.
Ihmisen kohtaaminen pelottaa.

....Elinolosuhteeni olivat kokonaan muuttuneet, ei ollut lainkaan ihmeellistä että välineet, joita olin aiemmin pitänyt tarpeellisina , olivatkin nyt aivan turhia....


...En tiedä miten muut eläimet suhtautuivat minuun mutta ounastelen että monet asennoituivat suunnilleen niin kuin majavat, yhtenä hetkenä olin paikalla ja seuraavana poissa, eikä siitä sen enempää.
Oi niitä ilmaantumisia ja häipymisiä!

Jokin sanoo minulle, että juuri nuo jatkuvat, äkilliset liikkeet luonnehtivat metsän elämää paremmin kuin mikään muu.

Jokin oli tai ei ollut, opin vähitellen että olemassaololla oli hyvin vähän tekemistä toiveiden tai unelmien kanssa...

Joskus saatoin istua hiljaa järven rannalla tai kukkulalla pitkät tovit, ehkä tunteja yhteen menoon eikä mieleeni ilmaantunut sen enempää vaatimuksia kuin mielihalujakaan...


Ihastuttava kirja ihmisestä, ajatusmaailman muuttumisesta ja luonnossa elämisestä, mutta myös olemassaolon julmuudesta.
Vaikuttavaa oli myös kaunokirjallisuudessa harvinainen kuvaus muurahaisten taistelusta.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Jouni Hynynen:Kesämies



Kesämies (2010) on Kotiteollisuus-bändin keikkaelämästä useamman kesän ajalta, räävittömällä tyylillä kirjoitettu päiväkirja.
Jouni Hynynen on bändin laulaja.
Festari- ja keikkaelämää ihannoivana ihmisenä diggasin kirjasta ja vielä erityisesti Hynysen huumorista. Bändin mukana reissataan Suomea ristiin rastiin, kesäfestarista toiseen.

Hotellit vaihtuvat.

Täydellisiä keikkoja, mutta myös nöyrtymistä yleisökadon edessä.

Fanit, ystävät, perhe, yksinolon tarve, hyvinvointi ja krapula.

Viinaa juodaan ja juodaan, "koska joku aina pakottaa aseella uhaten".

Hynysen tarkoitus on ärsyttää.
Varmasti moni läjäyttääkin kirjan kiinni jo alkusivuilla.

Lainaan tähän loppuun otteita luvusta "Paatunut rokkari ja äiti":

..."Unen- ja krapulansekaisin silmin Paatunut rokkari etsii avaimiaan, jotta pääsisi sisälle kotiinsa kuulemaan siellä asuvan naisen suusta sen jokasunnuntaisen, kovaäänisen esitelmän aiheesta "Ihmisyys, perhe, yhteinen aika ja parisuhde". Nyt sattuu vain käymään niin, ettei avaimia löydy.
Ja tarkemmin kun muistelee, niin eihän se nainenkaan ole kotona.
Hän on töissä, sillä täytyyhän jonkun tuoda perheelle leipää pöytään. Paatunut rokkarihan on juonut olemattoman palkkansa jo moneen kertaan.
Nyt juodaan vaimon rahoja.

Kohta juodaan talo, viimeisenä auto.


...Mitä tekee... Paatunut rokkari...
...Hän soittaa tietenkin äidille...

...Ja äiti tulee.
Hän hakee tuhlaajapojan keskustasta ja vie lämpöiseen lapsuuskotiin. Siellä onkin jo puurot ja kahvit porisemassa. On karjalanpiirakoita, ja juustoa ja lohta päälle.
On mustikkasoppaa aamupuuroon.

Kiikkustuoli natisee, kaappikello lyö niin perkeleesti.

Pian ilmaan leviää pullan tuoksu.

Sänkyynkin on vaihdettu lakanat, jotta herra taiteilija voi asettaa adonismaisen, bändärien tuhanteen kertaan nuoleman kehonsa makuuasentoon sen arvolle sopivalla tavalla. Radio ja tv laitetaan hiljaisemmalle, jotta herra artisti saa varmasti nukuttua pitkälle iltapäivään. Silloin on herättävä, koska onkin jo ruokailun aika. Ruuaksi on laitettu pojan lempiruokaa, jänispaistia ja keitettyjä perunoita.
Äiskät ovat mahtavia. Kiitos äiti...




Linkkejä blogini musiikkielämän kirjoihin:

SATEENVARJOTON: Lido Salonen "Elämä jota ei olisi halunnut elää"

SATEENVARJOTON: Elämänkertoja musiikkimaailmasta

lauantai 6. marraskuuta 2010

Kaupunkia



UFF Hämeentie




Vox Artis-kampaamo Porthaninkatu 3

UFF Hämeentie