perjantai 27. marraskuuta 2009

Meeri Maria Elonen "Valkoiset mustalaiset"

Suomen talvisodan alkamisesta (30.11.1939) tulee kuluneeksi 70 vuotta. Sodan alkaessa joutuivat Suomen karjalaiset muuttamaan pois kotiseudultaan ja majoittumaan kuka minnekin ympäri Suomen. Sodan loputtua (1940) oli mahdollisuus palata takaisin, niin kuin suurin osa tekikin, mutta uuden sodan myötä 1941-1944, oli lähdettävä lopullisesti.

Meeri Elonen s. 1935 kertoo kirjassaan "Valkoiset mustalaiset" (julkaistu 2004) elämästään karjalassa ja sittemmin karjalaisena evakkona.
Kirja alkaa varhaisimmilla lapsuusmuistoilla 1930-luvun loppupuolelta. Tapahtumat ulottuvat 1950-luvulle, nuoren naisen täysi-ikäistymiseen saakka.Kirjan lukemalla tutustuu dokumentin tavoin suomalaisen, monilapsisen pientilallisen elämään, joka oli samankaltaista ympäri maata.
Kaikki perheenjäsenet tekivät työtä kotona niin paljon kuin pystyivät. Ruoka tuli omilta pelloilta ja navetasta. Rahasta oli puute ja uusista vaatteista voi vain uneksia.
Tuon ajan suomalainen perhe-elämä, yleensäkin koko yhteiskunta tapoineen ja lakeineen on kirjassa elävästi kuvattu.

Kirjaa lukiessa koko perhe tulee tutuksi lähipiireineen. Karjalan murteeseenkin totuin niin, etten sivujen myötä enää edes huomannut puhuttua murretta. Tapahtumat soljuvat sujuvasti eteenpäin. Asiasisältö on todella runsasta. Ja kun on kysymys elämänkertateoksesta, voi vain ihmetellä kirjoittajan hyvää muistia ja taitoa kertoa niistä kiinnostavasti.

Karjalaisten elämän tekee traagiseksi kotiseudun jättämispakko, lähtö lopulta ainiaaksi omilta juurilta.

Kirja jakautuu sisällöllisesti elämäntavaltaan kahteen jaksoittelevaan osaan, asumiseen karjalassa ja evakkona olemiseen Suomessa.
Kotona karjalassa asutaan omalla tilalla ja koetaan luoda pysyvää tulevaisuuden turvaksi. Evakkoreissulla taas mikään ei ole varmaa, asuintalot ja paikkakunnat vaihtuvat, ja tavoitteeksi jää aluksi tyytyminen "katon päänsä päälle saamiseen" isolle porukalle. Vähä omaisuus kulkee mukana.
Kirjan elämää myötäelää ikään kuin itsekin olisi perheen jäsen. Iloista nauttii mukana kun on kokenut perheen arkisen puurtamisen. Esimerkiksi lapsilisien maksamisen alkaminen (1948) oli valtava apu monilapsiselle perheelle. Suurlapsisten perheen lukumäärää Suomessa tuohon aikaan kuvaa "Amerikan tavara-avustuksen" jakokohde:Perheet, joissa on vähintään neljä alle kuusitoistavuotiasta lasta.

Köyhyydestä ja siirtolaisuudesta joutui kärsimään. Suhtautuminen evakoihin oli toisinaan samankaltaista kuin nykyään maahanmuuttajiin. Koulussa opettajatkin saattoivat kohdella evakkolapsia tylysti. Ajan yhteiskunnallista henkeä kuvaa episodi, jossa Meerin isä oli ajanut kerran juovuksissa hevosella evakkopaikkakunnalla ja saanut teosta sakot. Perheen lapsen koulutodistukseen oli lisätty huomautus."Isä juoppo".

Perheen vanhemmat eivät lukuisista vastoinkäymisistä lannistuneet, vaan jaksoivat sitkeästi pitää omiensa puolta, vaikka se olisi vaatinut räväköitä otteita kunnanherroja ja muille päättäjiä kohtaan.
Parempaan huomiseen uskottiin valkoisina mustalaisinakin.

Kirjan loputtua olisin halunnut jatkaa perheen tarinan parissa seuraavillekin vuosikymmenille. Mitä tutuksi tulleen perheen jäsenille kuului myöhemmin.
Mutta jatkoa tai ei ainakin tämä teos oli hieno suomalainen, yhteiskunnallinen ja historiallinen ajankuvaus.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Sofi Oksanen "Stalinin lehmät" ja "Puhdistus"

Äskettäin lukemani"Stalinin lehmät" oli vahvaa luettavaa kuten aiemmin lukemani "Puhdistuskin".
Molemmat kirjat käsittelevät Viroa eri aikakausina, taitavasti edestakaisin kulkien aikakausien välillä. Samalla rinnastetaan historiaa nykyajan tapahtumiin.
Puhdistus keskittyy pääasiallisesti Viroon, sen traagiseen, salattuun historiaan, yksityisten ihmisten kokemana.

Stalinin lehmät on Viron vaietun historian lisäksi mielenkiintoinen kuvaus erään virolaisen naisen kotimaasta ennen itsenäisyyttä, muutosta länsimaahan ja vierailuista muuttuvassa, sittemmin entisessä sosialistisessa valtiossa. Naisen tyttären oma kokemus elämästä länsimaassa virolaisen sukutaustan omaavana on vakuuttava.

Sofi Oksanen on mielestäni virtuoosi kirjoittajana. Hänen tekstinsä kulkee kevyesti kuin tanssi, ilman kompastuksia tai tyyliin sopimattomia heittoja.
Sekä Puhdistus että Stalinin lehmät ovat niin mahtavia luettavia, että kunnioituksella kirjojen juonia kohtaan, en halua paljastaa niistä enempää.
Näistä kahdesta Puhdistus on Se numero Yksi, josta kannattaa aloittaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Ewa Eerikäinen/Rucinska "Olen muukalainen"

Tositapahtumiin perustuva, kirjailijan omaelämänkerrallinen teos, Puolasta avioliiton myötä Suomeen 1980-luvulla muuttaneesta naisesta. Kirjan julkaisuvuonna 2008, Ewa oli asunut uudessa kotimaassaan 23 vuotta.Upea kansikuvainen kirja on kokonaisuudessaan dokumentti, jonka lukee mielenkiinnolla alusta loppuun.
Ewa on pitänyt päiväkirjaa, johon kirja perustuu.
Kirjailijan varhaisimmat vaiheet on tiivistetty muutamaan lukuun, mutta niihin palataan kirjan edetessä.
Lapsuus ja nuoruus Puolan kansantasavallassa olivat perheen vanhempien aseman vuoksi henkisesti ja aineellisesti antoisaa.
Mutta suru kosketti tätäkin perhettä useasti.
Ewan tekstissä myötäelää herkän ihmisen kuvaamana murheet samoin kuin ilotkin.

Lapsuuden ajoista jouluun liittyy seuraava "...Jouluvalmistelut kävivät hermoille. Se hössötys, esimerkiksi viikkoa ennen joulua emme voineet kylpeä ammeessa, koska siellä ui kaloja, karppeja. Joulu ilman karppeja ei onnistunut. Muistan kun mummo tappoi niitä ja me itkimme..."

Ja mummon kasvatustavat "...kun mummo hoiti meitä eikä saanut meitä rauhoittumaan, hänellä oli yksi menetelmä, joka toimi. Hän teroitti ison veitsen ja meni vessaan muka tekemään itsemurhaa. Laittoi oven lukkoon ja oli siellä niin kauan , kunnes lupasimme olla kiltisti..."

Ewa tapasi suomalaisen miehen ja avioliiton myötä hän muutti Suomeen.
Suomen kielen opiskelu oli itsestä kiinni. Valtio ei tuohon aikaan panostanut maahanmuuttajien kieltenopiskeluun. Lukuisat eri alojen kurssit ja pätkätyöt tulivat tutuksi. Työinnosta huolimatta vakituista työtä ei löytynyt.

Omista lapsista ja puolisosta kirjassa kerrotaan taitavasti:
Yksityisyys ja tunnistamattomuus säilyy, vaikka tekstissä kerrotaan runsaasti kodin piiriin liittyvistä tapahtumista. Tätä puolta oikein ihmettelin kirjan luettuani. Todellinen taito pitää ainoastaan itsensä oman elämänkertansa julkkiksena.

Kirjailijalla on tiiviit suhteet sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Vierailut puolin toisin ja auttaminen ovat tärkeää. Ewa on henkilö, joka on luonnostaan valmis kokeilemaan uutta. Matkailukin on runsasta. "Pieni matka piristää"-periaatteen mukaisesti koskaan ei ole liian vähän aikaa käväistä milloin missäkin. Matkakuvaukset ovat persoonallisia kertomuksia, kirjailijan omilla mielipiteillä varustettuja.

Teos päättyy 2000-luvun alkupuolelle, jolloin suomen kieli on Ewalla jo hyvin hallinnassa. Reippaasta ja uutta pelkäämättömästä asenteesta huolimatta hän kokee edelleen olevansa vierasmaalainen, muukalainen.

Tätä kirjaa suosittelenkin luettavaksi myös työ- ja elinkeinoministeriön virkailijoille, koska kirjassa kuvattu kurssi- ja työllistämistyöpolitiikka pätee nyky-yhteiskunnassa edelleenkin. Ja kyseinen politiikka on kuljettanut Ewaakin useita vuosikymmeniä työpaikasta ja kurssista toiseen.

Tästä omaelämänkerrasta hehkuu sosiaalisuus ja yhdessätekemisen ilo.
Kirja on erilainen herkku lukunautintojen joukossa.

Paulo Coelho/Paholainen ja neiti Prym

Coelhon kirja on jälleen täydellistä luettavaa mielen kiemuroista kiinnostuneille. Tällä kertaa ihmisten käyttäytyminen on kaunistelemattoman julmaa kun kyseessä on riittävän hyvä motiivi. Motiivista huolimatta voi kuitenkin nauttia viattomuudestaan kunhan asiat vain on perusteltu "oikein" ja näin teko saatu tuntumaan oikeutetulta.
Pieneen kylään saapuu mies mukanaan aarre, joka on mahdollisuus saada koko kyläyhteisön haltuun ja näin korottaa huomattavasti jokaisen elintasoa vuosikymmeniksi. Mutta ennen kuin kylä voi saada aarteen, pitää suorittaa muukalaisen pyytämä tehtävä. Suostuuko rauhallinen, ahkera kylän väki tähän?

Kirja kuvaa taitavasti ihmisen mieltä ja sen taipuisuutta. Moraali on hyvin henkilökohtainen asia, joka arvostetun auktoriteetin mielipiteiden vaikutuksesta voi hetkessä kääntyä päälaelleen. Murhakin voi taitavasti perusteltuna tuntua Hyvältä Teolta.

"...Hän nukahti melkein heti syvään, levolliseen ja rentouttavaan uneen. Hänen seurassaan oli ollut ensimmäisenä yönä Hyvä, toisena Hyvä ja Paha, kolmantena Paha. Mikään niistä ei ollut saanut aikaan tuloksia, mutta ne olivat yhä elossa hänen sielussaan, ja nyt ne alkoivat käydä kamppailua keskenään näyttääkseen mikä niistä oli vahvin..."

torstai 12. marraskuuta 2009

Jari Tervo/ Koljatti

Syksyn uutuus oli mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa.

Kirjan päähenkilö, Suomen pääministeri Pekka Lahnanen, muistuttaa nykyistä pääministeriämme kaikin tavoin. Ministeri Lahnasta lukuun ottamatta useat poliitikot ja heidän elämästään tutut henkilöt esiintyvät tekstissä oikeilla nimillään tai täysin tunnistettavalla profiililla. Kyseiset henkilöt eivät teosta lukiessaan välttämättä innostu itseään koskevista kuvauksista.

Pääministeri Lahnanen on hahmo, jonka ajatusmaailmaan politiikan huippupaikalla pääsee nyt kurkistamaan ilman sensuuria.
Teos on on myös kertomus median vallasta. Jatkuvana silmätikkuna oleminen tekee pääministeristä varovaisen ja vainoharhaisenkin, koska jokainen lause tai katse voidaan tulkita median haluamalla tavalla. Median epäoleellisen tiedon paisuttelutaipumus sekä asian esittäminen pääministerin kannalta masentavasta näkökulmasta onkin hyvin tuotu kirjassa esille.
Todellisuudessakin kuvaa hyvin median sensaatiohakuisuutta "Koljatti"-kirjasta uutisointi sen ilmestyessä. Kaikkialla korostettiin kirjan kohtaa, jossa "pääministeri nai kassatyttöä hyllyjä vasten". Televisiossa kysyttiin jopa pääministeri Matti Vanhasen mielipidettä asiasta.
Kuitenkin kirjassa, jonossa seisova pääministeri leikkii vain ajankulukseen ajatuksillaan katsellessaan kassatyttöä. Eli ei edes kirjassa " nai oikeasti".

Ajatuksiinsa vaipuessaan pääministerin mielikuvitus lentää kirjassa useastikin. Ja kansan pariin sulautuessaan nokkeluutta vasta vaaditaankin.

Jari Tervon tekstissä on paljon teräviä huomioita ja totuuksia.
Toimintaleffatyyppistä luettavaa politiikan salatuista maailmoista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

John Naish/Riittää jo

John Naish julkaisi 2008 teoksen
"Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa".
Kirja on suomennettu tänä vuonna.
Oikein mukavaa luettavaa!
Kirjan perusidea on teosta lainaten..."Meidän on kehitettävä itsellemme riittävyyden taju. Meitä yllytetään kahmimaan, näkemään, olemaan ja tekemään vielä enemmän. Aina
enemmän. Vaikka meitä ympäröi ennennäkemätön yltäkylläisyys"...

Halumme kaiken kahmimiseen huipentuu vaatimukseen:
ENEMMÄN MINUA!

Me ostamme ja kulutamme yhä kiihkeämmin. Tavoittelemme aina vain lisää viimeisimpiä tavaramalleja, uusinta tietoa ja niiden mukanaan tuomaa kuvittelemaamme täydellistä onnea. Ikuisen "jotakin vailla olemisen kierteen" seurauksena kuitenkin ahdistumme.

Meillä on jo yllin kyllin kaikkea. Mutta ei kykyä iloita siitä, mitä meillä on!

Riittävyyden filosofia on tie kestävään elämäntapaan. Se palkitsee meidät lompakon sisällön lisäksi, taidolla nauttia olevasta, olematta kuitenkaan sitä mitä eniten pelkäämme: jäljessä kehityksestä.

Kirjan jokaisen luvun lopussa on vinkkejä, joiden avulla pääsemme irti rahaa ja mielenrauhaa vievistä kulutustottumuksistamme.

Naishin ihanalla huumorilla väritetyssä tekstissä on paljon tietoa ja henkistä purtavaa.

Kirja on ilo meille kaikille, jotka pohdimme miten elää tässä maailmassa myymättä sieluamme joka alalle yltävälle kulutusmaailmalle.

Lainaus kirjasta:
..."Kulttuurimme muuttuu yhä levottomammaksi, on kuin jahtaisimme perhosia. Esimerkki vähittäiskaupan alalta: amerikkalainen yhtiö nimeltä Blik tarjoaa seinäpäällysteitä, jotka ovat mainosten mukaan oivallista "seinägrafiikkaa sitoutumiskammoisille". Nämä kookkaat, koristeelliset siirtokuvat kiinnitetään tarroilla seinille, ja kun kuvio alkaa kyllästyttää, sen saa helposti irrotettua. Enää ei siis tarvitse saada traumoja siitä, että joutuu tuijottamaan päivästä toiseen samoja tapetteja.
Koko sisustustarvikeala, lifestyle-lehdet mukaan lukien, puhuu nykyisin "
tämän sesongin" maaleista ja kankaista, aivan kuin edellisen sesongin sohvalla istuskelu olisi tappavan tylsää.
Sama juttu lomien kanssa:miksi sitoa itsensä viimekuisiin koinsyömiin lomasuunnitelmiin, jos jostain ilmaantuukin yhtäkkiä repäisevämpi vaihtoehto?."..