lauantai 13. kesäkuuta 2009

Osmo Soininvaara:Fillarilla Nizzaan

MATKAAN!

Osmo Soininvaaran kirja, parin vuoden takaisesta pyöräilymatkasta Tallinnasta Nizzaan, on päiväkirjatyyppinen matkakertomus. Soininvaara piti koko matkansa ajan kommunikaattorillaan blogia Helsingin Sanomissa, ja tämä kirja on tehty blogin pohjalta.
Matka etenee noin 100 kilometriä päivässä (huh huh). Pyöräiltävää on noin 3000 km:n matka 30:ssa päivässä.
Blogia pidetään päivittäin. Lukijana eläydyin matkaan ja nautin pyöräilyfiiliksestä.
Tänään helteessä ajaessani ajattelin kyllä Soininvaaraa 30:n asteen lämmössä ja hänen lausettaan: "Helteessä pyöräilemiseenkin tottuu."Soininvaara kuvaa pyöräreittejään ja maisemia pieniä vivahteita unohtamatta..."Päivän erikoisuuksiin kuului urbaani käki, joka istui puhelinjohdolla kukkumassa".

Hotellien ja aterioiden nautinnot! Ah, pitkän pyöräilysession jälkeen. Niihin yhtyy hiukan-pyöräilevä-lukijakin, joka rojahtaisi hotelliin vastaanvaanlaisesta reissusta nääntyneenä.

Soininvaara tarkastelee kaikkea silmiinsattuvaa hyvin laajakatseisesti, verraten ja pohtien. Kannaottoja ympäristöstä... "Mistä johtuu, että vuorilaaksoissa ihmiset huolehtivat rakennetun ympäristön kauneudesta esimerkillisesti, mutta laakeilla pelloilla on kuin kulkisi romuvaraston ulkoilmanäyttelyssä? Mihin katoaa vuorten väistyessä kyky ja halu pitää yllä kaunista ympäristöä? Johtuuko se siitä, että vuoristossa luonto on niin kaunista, ettei sitä kehtaa pilata rumilla rakennuksilla?"

...ja parannusehdotuksia, historiaa, hauskoja sattumuksia. Monenlaista sisältyy kuukauden ajopäiviin. Tilannehuumoria on toteamus erään kommelluksen jälkeen "...en kuitenkaan repinyt pyöräilyshortsejani tapahtuman johdosta..."

Kirjassa kiitetään keski-eurooppalaisten arvostamaa pyöräilykulttuuria ja heidän luomiaan hyviä palveluja (ruoka ja majoitus) pyöräilyreittien varsille. Vertailukohteena on pyöräiljän vähäinen arvostus Suomessa ja pyöräilyreittien huono palvelutaso.

Pyöräilyreissua suunnitteleville ja muillekin kiinnostuneille, on kirjassa luvut varusteista ja reittisuunnittelusta. "Jälkiviisautta"-luvussa taas puidaan, kokemuksen kautta, tehtyjä virheitä ja puutteita matkatavaroissa.

"Parasta oli seikkailu- se, ettei reitti ollut ennalta määrätty eikä huoltoauto seurannut takana siltä varalta, että jokin menisi vikaan."

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Paskakirja- kirja paskasta

PASKAKIRJA
1910 m

kirjoittajat Taro Korhonen ja Miika Nousiainen

Vuonna 2007 julkaistu teos osui viikko sitten kirjastossa minunkin eteeni, onneksi.
Nimestään huolimatta sisältö ei ole ollenkaan sitä paskaa, mitä pidetään tylsänä ja ala-arvoisena.
Paskakirja on tietoteos ja samalla viihdyttävää luettavaa. Tekstin mielenkiintoisuus vie mukanaan täysin.

Kirjaa lainatakseni "
Jokainen suomalaisen, joka on joskus käynyt paskalla, on hyvä lukea ensimmäinen suomalainen paskasta kertova kirja - paskan aapinen."

Kirja käsittelee häveliäänä,tabuna pidettyä paskaa lähes kaikilta mahdollisilta kanteilta ja kaikilla aloilla. Biologiasta, lääketieteestä, historiasta, kulttuurin eri lajeista, joitain mainitakseni, löytyy kirjasta monipuolinen paska-aineisto. Lääketieteen, biologian ja terveystiedon oppitunnista käy esimerkiksi yksityiskohtainen kuvaus ruuan matkasta suusta pönttöön.

Kirjan tekijät keräsivät nettisivuillaan ihmisten paskakertomuksia ja näitä kertomuksia on ripoteltu pitkin kirjaa.
"Muutama vuosi sitten olin käymässä viikonloppuna äitini luona. Matkalla sinne aloin tuntea vatsataudin oireita. Yön oksennettuani menin aamulla juomaan teetä ja ottamaan aamupalaa. Hörppiessäni teetä tuli paskat housuun, aivan yllättäen. Menin vessaan ja pesin housut. Päätin siirtyä käyttämään tämän kohtauksen jälkeen ainoastaan pyyhettä. Painelin sohvalle makaamaan ja katselin tv:tä. Päätin sitten siirtää telkkaria vähän, kun en oikein nähnyt kuvaa. Kun aloin siirtää telkkaria ja jännitin vatsalihaksiani, olohuoneen lattialle syntyi mojova kasa paskaa.
Äiti totesi iloisesti keittiöstä:"Tuleepa ihan sinun lapsuus mieleen."


Myös julkkikset, historian henkilöt ja muut eläväiset kulkevat rimpsuna kirjassa tyyliin:

"Alvar Aalto olisi paskantanut maljakkonsa täyteen 17 vuorokaudessa 13 tunnissa."

"Nelihenkinen suomalaisperhe paskantaa perheautonsa tavaratilan täyteen 2 vuodessa 9 kuukaudessa."

Suomalaisia sananlaskuja on läpi koko kirjan ja ne antavat mukavan tuulahduksen suomen murteista. Näitä sananlaskuja oli koulukirjoissa
harvemmin.
Sananlasku Kuivaniemeltä:

"Paska ei paljo hiivaa tartte, ennenkö se nousee"
(henkilöistä, joilla nousee kusi päähän)

Kirjassa on valtava määrä tietoa. Jokainen osa-alue on kerrottu tarkasti, mutta kiinnostavasti. Tässä pieni siivu jätteiden käsittelystä... "Mitä pidemmälle paska viemäriverkostossa etenee, sitä suuremmassa putkessa se pääsee kulkemaan. Matka alkaa kiinteistöjen 110 millimetrin paksuisista putkista, etenee maastossa suurimmillaan 1400 millimetrin paksuisiin viemäreihin ja kulkee loppumatkan kalliotunneleissa. Näiden tunneleiden louhos on kuljetettu kuorma-autolla pois, joten isompikin pökäle mahtuu niissä kulkemaan."

Kirjan lukeminen on avartava kokemus. Jokaisesta kirjastosta varmasti löytyy tämä opus, jonka katson kuuluvan yleissivistävän kirjallisuuden ryhmään.

Kirjan tekijät julkaisivat toisen osan Paskakirjasta, Paskapokkarin, tänä vuonna. Kirjaa varten he keräsivät jälleen kansalaisten paskakertomuksia.
Osa Paskapokkarin tarinoista on jo julkaistu Paskakirjassa. Kansalaisilla oli myös mahdollisuus pitää paskapäiväkirjaa. Tässä linkki PASKAPOKKARI sivustolle, jossa voit paitsi tutustua paskapäiväkirjan kysymyksiin, myös poiketa nettikauppaan.









torstai 4. kesäkuuta 2009

Gomorra Mafian valtakunta


ROBERTO SAVIANON
kirjoittama GOMORRA MAFIAN VALTAKUNTA kertoo etelä-Italian rikollisklaaneista. Saviano hakeutui hanttihommiin päästäkseen perille mafian toiminnasta ja näki miten Systeemiksi kutsuttu järjestelmä toimi. Saviano julkaisi vuonna 2006 kokemastaan kirjan ja mafia langetti hänelle tappotuomion. Uhkan vuoksi kirjailija on jatkuvassa poliisisuojeluksessa salaisissa piilopaikoissa.

Gomorra kuvaa Napolin alueen mafiaperheitä. Napolin sataman kautta leviää piraattitavara ympäri maailmaa. Rakennus-, jäte-, kuljetus-, ase- sekä huumebisnes mahdollistavat rikollispomojen leveän elämän. Mutta arkipäivään kuuluvat vääjäämättä veriset valtataistelut. Viimeisen 30:n vuoden aikana klaanien välisissä kostotoimenpiteissä on pelkästään Napolin seudulla tapettu 3600 ihmistä.

Lähes jokainen alueen asukas on sidoksissa mafiaan. Olet tappolistalla, jos olet vaikkapa seurustellut ensisijaisen tapettavan kanssa vuosia aiemmin jonkun viikon
. Vanhemmista, lapsista, puolisosta, sisaruksista, muista sukulaisista ja ystävistä puhumattakaan.
Mafian pelko sitoo sinut ja vaientaa. Kukaan ei näe eikä kuule mitään.
Mutta joskus joku paikallinen "haluaa totuuden tulevan ilmi" ja päättää todistaa oikeudessa. Ja ennen tapetuksi tulemista käy kirjaa lainaten tähän tyyliin;

 "Tunnustus teki hänen elämästään vaikeaa. Hän oli aikeissa avioitua, mutta sulhanen jätti hänet, hän menetti työpaikkansa, muutti turvalliselle paikkakunnalle, osa sukulaisista katkaisi välinsä häneen. Kun halusi lähteä tanssimaan ei ole ketään kenen kanssa lähteä, kännykät hälyttävät tyhjää, ystävät kaikkoavat pikkuhiljaa, kunne eivät enää pidä yhteyttä."

Mafian kostotoimenpiteet ovat hyvin julmia; 

"Hänet oli sidottu kiinni, ja sitten häntä oli kidutettu nauloja täynnä olevalla nuijalla, hitaasti, tuntikausia. Jokainen isku oli yksi reikä, eivätkä iskut ainoastaan katkoneet luita vaan puhkaisivat lihan naulojen työntyessä sisään ja ulos. Hänen korvansa oli leikelty, kielensä katkaistu, ranteet leikattu poikki, silmät kaivettu päästä ruuvimeisselillä, elävältä, kun hän oli vielä tajuissaan."

Menestyksekkäintä mafialla on rakennusteollisuus. Klaanin jäsenet päätyvät rakennusalalle tehtyään ensin uraa tappajana, kiristäjänä jne. Rakennnusaikatauluilla on kiire ja kaikessa säästetään työturvallisuuden ja työaikojen kustannuksella. Kun joku saa surmansa työmaalla, juttu naamioidaan liikenneonnettomuudeksi. Ruumis pannaan autoon, sysätään rotkoon tuleen sytytettynä. Vakuutusyhtiö maksaa korvauksen. Tai sitten vakavasti loukkaantunut rakennusmies kuskataan tienvarteen odottamaan, josko joku löytäisi liikenneonnettomuuden uhrin.

Klaanien leipiin värvätään 12-16-vuotiaita poikia. Lapsi-diilerit ovat tärkeitä huumekaupassa, koska lapset herättävät vähemmän huomiota. He kauppaavat huumeita pallonpeluun ja mopedilla ajelun lomassa. Pojat tulevat edulliseksi:heille maksetaan minimaalisesti, heillä ei ole perhevelvollisuuksia eikä aikatauluja. Ja mikä tärkeintä he ovat kadulla kaiken aikaa. Aluksi diilataan mietoja huumeita. Sitten pillereitä ja palkaksi pojat saavat mopedin. Lopulta he myyvät kokaiinia. Pojat käyvät koulua, sillä lintsaamalla he jäisivät helposti kiinni. Muutamien työkuukausien jälkeen pojat liikkuvat aseistettuna. Aseiden käyttö opetellaan Napolin maanalaisissa murjuissa tai laitakaupungin kaatopaikoilla.

Kirja kertoo hyvin laajasti mafian toimintatavoista ja kytköksistä ympäri maailmaa. Gomorran luettuaan näkee Napolin vähemmän romanttisena turistikohteena ja koko eteläisen Italian jätemafian saastuttamana ongelmajätteiden hautausmaana. Täältä viedään myrkyllisessä maaperässä ja saastuneessa ilmassa kasvaneita elintarvikkeita ympäri maailmaa.

Kirjan pohjalta valmistui 2008 Matteo Garronen elokuva "Gomorra", jota kuvataan suorimmaksi ja realistisimmaksi mafiaelokuvaksi.